Ei onnistu nyt villasukka millään, ei. Minua oli huijattu sillä, että kantapää muka olisi vaikein. Kantapää oli pienen pohdiskelun jälkeen oikein helppo. Ei mitään vaikeaa.

Muuten villasukka onkin esimerkki siitä, miten sitä ei pidä tehdä. Eli, ei unohdeta sitä mallitilkkua. Ajattelin vain vähän kokeilla ja tein kolmosen puikoilla nalle-langasta. Voi olla, että käsiala on minulla vähän löysempää..

Tuossa lähikuva siitä. Sormet näkyy työn läpi ja  ei tuo neule kovin kaunista ole muutenkaan. Tähän on kai lääkeenä lisää neulomista ja pienemmät puikot?

Toisekseen, jos ei ole tehnyt villasukkaa ennen, niin ohjetta pitää lukea. Ensin tein kantapäähän pari kierrosta tavallista neulosta, kun en ihan ajatellut, että senhän pitäisi olla vahvistettu kokonaan. Ei siinä vielä mitään. Sitten kun selvisin kantapäästä, niin jossain hurmoksessa unohdin taas lukea ohjetta ja pistin neuloen. Kolmen sentin jälkeen tuli mieleen, että pitikö niitä kavennuksia tehdä jossain vaiheessa? Ennen kärkeä siis. Joo, piti.

Ja kolmanneksi. Jos omistat jo villasukat, niin niistä saa ottaa mallia. Ajattelin kyllä sukantekeleeni näyttävän vähän hassulle, mutten hakenut toista malliksi. Nyt sitten hain.

Tuossa on mummon tekemä villasukka päällä. Alareunat samassa kohtaa. On neulos pikkaisen eri näköistä. Tutkailin vähän ja uskon, että lanka on samanpaksuista molemmissa sukissa. Ai, että meni joku pieleen? Niin meni.

Ensin ajattelin tehdä nuo sukat itselleni. No, kun huomasin niistä edelleen tulevan liian isot, niin ajattelin tehdä miehelle. Tosin ei hänelläkään mikään norsunjalka ole, joten sukka taitaa jäädä tuohon vaiheeseen ja minä lähden puikkokaupoille.

Kyllä minä sen villasukan vielä teen!